Niin sanottujen ihmisoikeuksien puolustajiksi on ilmaantunut lukuisa joukko jopa kansainvälisiä järjestöjä, joiden taustavoimista ei välttämättä aina edes olla selvillä. Mutta niiden sanomisia siteerataan kritiikittömässä mediassa kuin jumalan sanaa sen tarkemmin analysoimatta selittelemättä taustoja.
Näiden järjestöjen, ja niiden mukana monien ihmisten, ja jopa valtion organisaatioidenkin edustajien, käsityksenä näyttää olevan, että kyseessä olisi olemassa jokin absoluuttinen ja ulkoa annettu totuus, joka määrittää ihmislajin oikeudet maan päällä, tai peräti universumissa. Näinhän ei tietenkään ole, vaan tässä ihminen itse määrittää ja antaa itselleen oikeuksiaan ylitse muiden lajien.
Joskus aikaisemmin tällaista käsitettä ei ollut eikä tarvittukaan, tai sitä olisi pidetty järjettömänä, koska kysymys oli kansakunnan oikeudesta olemassaoloon ja itsenäisyyteen.
Viime aikoina, globalisaation myötä, on alettu jauhaa yhä enemmän ihmisoikeuksista käsitteenä, ikään kuin se olisi jokin ”jumalan sana”. YK:llahan saattaa olla kassakaapissaan luettelo ihmisoikeuksista, mutta sen lähemmäksi jumalaa ei tässä asiassa päästä. Termi on totaalisesti väärä ja harhaanjohtava. Se mitä tarkoitetaan, on että kaikilla ihmisillä maailmassa pitäisi olla samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Tämä taas tarkoittaa, että kyse onkin tasa-arvosta pikemminkin kuin joistakin ”luovuttamattomista” ihmisen oikeuksista. Ei ihmisellä, lajina lajien joukossa, ole apriori mitään oikeuksia (mitä se sitten tarkoittaisikaan!). Tällaiset ”oikeudet” ovat parhaimmillaankin vain jonkin ihmisryhmän keksimiä kulttuurisidonnaisia termejä, joilla ei laajemmassa katsannossa ole mitään merkitystä.
